sunnuntai 5. helmikuuta 2012


Tajuttiin Mirkan kanssa facebookissa pyöriessämme että pieni tyttö oli ollut kaverimme kaveri. Oli tosi järkyttävää tajuta että se pieni tyttö oli oikeasti olemassa, tai siis että sillä oli omaisia ja ystäviä ja unelmia. Se oli vaan yhtäkkiä revitty pois sitä rakastavien ihmisten luota, jonkun toisen ihmisen virheen takia. Tuli jotenkin tosi tyhjä olo, ja ainoa ajatus oli että "toi on niin epäreilua". Ei 11-vuotiaan pitäisi kuolla, mutta silti ihmisiä, myös 11-vuotiaita kuolee maailmassa koko ajan. Katsellessani tota juttua tajusin oikeasti että kuolema on niin lopullinen juttu. Kukaan ei enää näe tuota tyttöä hymyilemässä tai pelaamassa tennistä tai nauramassa. Hän on poissa, lopullisesti. Kauheinta oli kuulla sen tytön nimi. Hän ei enää ollutkaan vaan "joku pikkutyttö". Hänellä oli nimi ja elämä edessä. Ei sitä voi vain käsittää. Enkä mä nyt väitä että tää mun suru olisi mitään verrattuna sen omaisten suruun, mutta silti. R.i.p 

5 kommenttia:

  1. Moi! Voisitko mahdollisesti ottaa minuun yhteyttä? Asia koskee tätä aihetta!
    M.K
    miina.kokoi@hotmail.com

    VastaaPoista
  2. RIP... Toi Elina oli mun koulussa..
    Tuli itku, kun oltiin kirkossa sen muistotilaisuudessa koulun kanssa. Varsinkin siinä kohtaa, kun pappi sanoi: "En tiedä, missä Elinan suojelusenkeli oli sillä hetkellä."
    RIP. Elina

    ~Eräs samasta koulusta~

    VastaaPoista