born to be lonely?

Nii, munhan piti nyt vuodenvaihteen jälkeen rohkaistua ja alkaa puhua enemmän. Noh, sinänsä se on onnsitunut ihan hyvin, ainakin tiettyjen ihmisten kanssa. Mutta "omassa" kaveriporukassani, olen yhä se hiljainen jonka unohdetaan olevan mukana. Sain myös kovan kolautuksen todellisuuteen. Tajusin, että en oikeastaan tunne kaveriporukkani ihmisiä. tai, he eivät tunne minua, joten he eivät voi pitää minusta. Taidan olla vainoharhainen mutta minusta vain vaikuttaa että osa vain sietää minua kun pidän turpani kiinni, mutta jos puhun jotain, olen heti rasittava. Kävelin tässä perjantai-iltana kahden "kaveripoikani" kanssa pois Filmitownilta, heti kun Oona ja Veera olivat lähteneet he lopettivat puhumasta "normaaleista" aiheista ja siirtyivät inside-juttuihin joista minulla ei ollut mitään hajua. Kerran yritin ottaa osaa keskusteluun, vastaukset olivat kyllästyneitä ja ärsyyntyneitä. Joten he eivät pidä minusta.

Keksin sitten sellaisen idean että välttäisin nyt tässä kaveriporukassa pyörimistä pari viikkoa ja kun tulisin takaisin aloittaisin ikäänkuin alusta? Loistava idea? Vai surkea.


P.s en tarkoita taas ruikuttaa mut nää kaverikiemurat vaa on sellasii että pitää teidän kanssanne jakaa.

rakastuin tähän biisiin heti ensikuuntelemalla ja sopii tosi hyvin tän hetkiseen fiilikseen <3