Maratoni

Joulu tuli, oli ja meni. Taas kerran. Joulukuut menevät aina kuin pikakelauksella, yhtäkkiä joulu onkin ohi ja istut lattialla joululahjoinesi. En nyt tässä ala luettelemaan joululahjojani, ketään ei ne kiinnosta. Minä ainakin uskon olevani kiinostunut siitä mitä muut ovat saaneet lahjaksi, mutta yleensä kuulessani toisten lahjat, masennun vain kun tajuan mitä kaikkea mukavaa jäi saamatta.
Tulin tässä sm-kisoista. Hävisin ensimmäisen pelin joten se siitä.

"Ens vuonna se muuttuu kaikki paremmaks taittuu, uus vuosi ku vaihtuu" Oon ihan rakastunut tohon biisiin, jotenkin tykkään ku se lupaa ensi vuodesta paremman.Vaikka en sitä ehkä ole ennen myöntänytkään, yläaste on ollut tähän mennessä melkein yhtä helvettiä. Ei vaan jaksaisi olla enää se näkymätön tyttö joka ei koskaan puhu mitään mutta roikkuu aina mukana kaikkialla. No minkäs sille mahtaa jos on onnistunut uskottelemaan itselleen että ketään ei kiinnosta juttuni. Ja vaikka kiinnostaisikin, kuka jaksaa kuunnella änkyttäjää?
Kaksi uudenvuodenlupausja jo valmiina :
1. Puhu enemmän, kyllä ihmiset sinua kuuntelet kun puhut tarpeeksi kovaa
2. Lopeta änkyttäminen, ei kukaan sinua ole tappamassa

Voi kun tuli pitkä maratonteksti, mutta ei voi mitään, hyvää uutta vuotta, ja kyllä se elämä paremmaksi muuttuu jos jaksaa uskoa!

p.s kyllä mä tiiän ettei mun elämä oo niin kauheeta kuin joillain jotka elää kaduilla tai kärsii nälästä tai jotain muuta kauheeta, ja tiiän että mun pitäis olla kiitollinen kun on perhe ja katto pään päällä ja ruokaa ja plaaplaaplaa mutta haluun vaan muutosta ja en jaksa enää olla NÄKYMÄTÖN!!